a) miten oman alani oppilaitoksissa
aktivoidaan opiskelijoita
Aktivoivan opettajan muistilista –
miten minä omassa opettajan työssäni aion aktivoida opiskelijoita?
- Hyvä kontakti opettajan ja opiskelijan sekä opiskelijaryhmän jäsenten välillä on avainasemassa. Opintojakson alussa siis hyvä tutustuminen! Järjestän harjoituksia esimerkiksi draaman keinoin. Erilaisia tutustumisleikkejä ja roolipelejä, joissa kerrotaan asioita itsestä ja kuullaan tarinoita toisista. Muistellaan mitä toiset itsestään kertoivat. Myös Ape-opintojen aluksi kävimme tällaista leikkiä; opiskelimme toistemme etu- ja sukunimiä ringissä, jossa piti muistaa järjestyksessä kaikkien nimet. Aluksi homma kuulosti mahdottomalta, mutta yllättävän hyvin nimet jäivät mieleen. Jos harjoitusta ei olisi pidetty, nimien muistamisessa olisi mennyt huomattavasti kauemmin. Myöhemmin jokainen kertoi jotain muutakin itsestään, joka tuki muistamista ja toi esille asioita, jotka voivat tulla merkitykselliseksi myöhemmin opintojen taikka opettajauran aikana (verkostoituminen). Pääsia on kuitenkin se, että hyvä tutustuminen ryhmään ja opettajan sitouttaa opiskeluihin paremmin.
- Herättely aiheeseen opintojakson alussa: otan esille aiheeseen liittyviä ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja/tai lähiympäristön tapahtumia. Nämä herättelevät tulevan opintojakson aiheeseen ja aktioivat opiskelijoita ajattelemaan ja liittämään opinnot todelliseen elämään. Yhdessä etsitään heti alussa monipuolisesti näkökulmia.
- Teetän opiskelijoilla toiminnallisia harjoituksia säännöllisin välein pitkin opintojaksoa. Tällaisia harjoituksia voivat olla esimerkiksi draaman keinoin järjestetyt asiakastilanteet. Opiskelijat asettuvat eri rooleihin ja oppivat näin näkemään tulevan työnsä eri näkökumista. Esimerkiksi yksi opiskelija on sosiaalityöntekijä ja toinen toimeentulotukea hakeva asiakas. Tilanteesta tulee todellinen ja kaikkine yllätyksineen se jää myös opiskelijan mieleen paremmin kun kirjasta luettu tai pelkästään kerrottu tilanne. Muistan, että tällaisia asiakastilanteita olen itsekin näytellyt sosionomiopintojeni aikana. Toiminnalliset harjoitukset nostattavat tunteita ja tunteet lisäävät ymmärystä. Ymmärrys luo sitoutumista. Lisäksi luovat harjoitukset tuovat esille opiskelijoista voimavaroja, joita opettajalla ei yksin voi olla. Opimme siis kaikki toisiltamme!
- Tulen varmasti käyttämään luovia harjoituksia monipuolisesti; draama, kuvallinen ilmaisu, luova liikunta ja roolipelit vapauttavat ja voivat olla hauskoja! Se voi viedä mukanaan ja rentouttaa koko ryhmää. Itse olen ollut mukana tällaisissa harjoituksissa opiskellessani sosionomiksi. Myös töissä työohjauksen yhteydessä on tehty monenlaisia luovia harjoituksia.
- Vastuuttaminen lisää opiskelijan kiinnostusta oppimaansa asioihin. Voin opettajana antaa opiskelijoille vastuuta suunnitella opintojaksojen toteutusta opintosuunnitelman puitteissa. Voin yhdistää esimerkiksi useita pienempiä opintojaksoja suuremmaksi kokonaiuudeksi, josta opiskelija suoriutuu vaikkapa projektiluontoisesti. Opintojaksot voivat olla esimekriksi päihdetyö, projektityö ja vammaistyö, jolloin opiskelija suunnittelee itselleen kokonaisuuden, jossa osoittaa näiden opintojen osaamistaan. Käytännössä se voisi olla esimerkiksi vammaisten miesten parissa järjestettävä päihdekurssi. Mikäli opiskelijalla on opinnoissaan myös esimerkiksi ryhmätyöskentelyyn liittyviä opintojaksoja, nekin soveltuisivat samaan opintokokonaisuuteen. Tällä tavalla opiskelija ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Lisäksi hän tekee itse, toimii, ja oppii sillä tavalla käytännönläheisemmin. Samalla hän saattaa luoda itselleen arvokkaita kontakteja työllistymistä ajatellen.
- Pidän huoli, että opiskelija tietää jo opintojen alussa päämäärän, mihin pyrimme. Kun tarkoitus ja sisältö on tiedossa, on helpompi edetä ja pysyä mukana. Myös koko kurssin aikataulutuksesta kerron heti alussa niiltä osin kun se on mahdollista.
- Rakennan kurssin niin, että se sisältää pienempiä osa-tavoitteita, koska niiden saavuttaminen kannustaa jatkamaan. Annan kurssin edetessä palautetta opiskelijoille, jotta he voivat kehittyä kurssin aikana.
- Perinteisiä aktivointimenetelmiä ei sovi unohtaa; laajemmat tehtävät ja pienemmät välitehtävät, ryhmissä ja yksilötöinä rytmittävät oppimista. Kuunnellaan ja jutellaan asioista, jotta kokemuksetkin saavat sijaa.
- Ohjaan opiskelijoita tarvittaessa löytämään itselleen ja opintokokonaisuuteen sopivia opiskelumenetelmiä.
- Pidän opintojaksot ja yksittäiset tunnit monipuolisina. Muistan säännön, että maksimissaan 15 minuuttia omaa puhetta, jonka jälkeen opiskelijoiden keskustelua tai tehtävää. Näin opetus on vaihtelevaa.
- Suunnittelen opintojakson suoritustavat joustaviksi, jotta opiskelijalla on vaihtoehtoja. Suoritustapoja voi olla esimerkiksi tentti, tehtävä, video, opettamalla oppiminen (vanhemman vuosikurssin opiskelijat voivat opettaa aloittaneille) jne.
- Käytän opetuksessa itse kokemiani käytännön esimerkkejä ja case-tapauksia, jotka ovat arvokasta lihaa luitten päälle. Ne kiinnostavat opiskelijoita ja liittävät teorian käytäntöön. Tuon esille, miksi jokin opittava asia on tärkeä juuri heidän työssään. Pyrin liittämään uudet asiat aina johonkin isompaan, jo tuttuun kokonaisuuteen. Pyrin löytämään alan ihmisiä kertomaan työstään sekä esimerkiksi vammaisia tai päihdeongelmasta selviytyneitä kertomaan kokemuksistaan. Myös opintokäynnit hoitolaitoksissa ja esimerkiksi kansalaisjärjestöissä avaavat opiskelijan silmiä eri tavalla kun jos niistä pelkästään suullisesti heille kerrotaan. Mikäli mahdollista, pyrin järjestämään opiskelijoille ns kenttäpäiviä, missä he saavat tutustua päivän ajan työhön, jota tulevaisuudessa tekevät.
- Kiinnitän huomiota omaan esiintymiseeni tunneilla. (ks myös erillinen blogimerkintä hyvän luennon ja luennoitsija piirteistä). Vaihtelen äänenpainoja. Kuiskaus on kuulemma hyvä tehokeino! Persoona ja keho saavat osallistua opetukseen.
- Tarvittaessa luon sääntöjä opintotuokioille, mikäli havaitsen opetusta häiritseviä asioita (esim kännykät).
- Muistan, että jos olen itse innostunut aiheesta, jota opetan, innostuvat myös opiskelijat
b) miten ammatillisen koulutuksen
verkko-opetusratkaisut monipuolistavat opetusta
Ammattikorkeakouluissa
verkko-opetusratkaisut monipuolistavat opiskelijoiden
opintomahdollisuuksia. Verkon kautta opiskelijoille on tarjolla
opintojaksoja eri oppilaitoksista. Näitä opintoja voi sisällyttää
valinnaisiin opintoihin. Yleensä muissa oppilaitoksissa
toteutettavat opintojaksot eivät vaadi matkustamista paikanpäälle,
koska opintojaksoja järjestetään erilaisin verkkokurssein,
esimerkiksi optiman, moodelen ja videoneuvottelujen avulla.
Opintotehtävät voivat olla verkossa tehtävänä vapaalla
aikataululla. Opiskelija saattaa lisäksi osallistua mm virtuaalisiin
ryhmäkeskusteluihin opittaviin teemoihin liittyen.
Verkko-opintoratkaisut vapauttavat
opiskelijan paikkasidonnaisuuden ja antavat mahdollisuuksia luoda
omia opintoaikatauluja. Materiaaleja on myös mahdollista kerrata
uudelleen, kun ne on talennettu verkkoon. Monelle aikuisopiskelijalle
tämä on tärkeää; voi sovittaa viikkoon työt ja opiskelut sekä
perheen kanssa vietettävän ajan. Itsellenikin mahdollisuus
laajoihin verkko-opintoihin on tällä hetkellä ainut mahdollinen
opiskelumuoto, koska opintoaika on sovitettava lasten hoito- ja
uniaikojen mukaan. Saatan kuunnella verkotallenteita samalla kun
leikin lapsen kanssa ja keskittyä tehtäviin silloin kun he
rauhoittuvat nukkumaan tai ovat hoitajan kanssa. Kun suunnitelmiin
tulee muutoksia, olen vastuussa vain itselleni; koska kaikki muutkin
käyvät materiaalit läpi oman tahtiinsa.
Verkko antaa mahdollisuudet myös
laajan materiaalin esillepanoon ja käsittelyyn. Opettajana voin
laittaa opiskelijoille luomaani opintomateriaalia, linkkejä ja
vinkkejä, artikkeleita ym. joista he itse seulovat tärkeimmät ja
ne, joita haluavat opintotehtävissään käyttää. Näin opiskelija
joutuu heti alusta myös kriittisesti arvioimaan verkosta löytyviä
materiaaleja ja niiden sisältöjä. Verkko siis aktivoi myös
opiskelijan omaa ajattelua! Esimerkkinä tästä on Maarit-tuutorin
tehtävä, jossa selasimme twitteriin laittamiaan viittauksia hyvään
esiintymistaitoon liittyen. Linkeistä löytyi muun muassa
artikkeleita, joista jokainen opiskelija luki ne, jotka hän koki
mielenkiintoisiksi.
Internetistä löytyy ajankohtaisempaa
tietoa kun esimerkiksi kirjoista. Sosionomeille ajankohtainen
tietämys esimerkiksi Kelan palveluista on tärkeää. Opettajana
voin ohjata opiskelijoita käyttämään kela.fi-internetpalvelua,
josta he löytävät ajankohtaisimman tiedon. Verkossa oleva tieto
saadaan myös opetustilanteessa esille nopeasti, vrt esimerkiksi
kirjoihin kirjastossa. Kesken oppitunnin voimme hakea internetistä
puuttuvan ajankohtaisen tiedon esimerkiksi siitä, mitä tukia
aikuinen kehitysvammainen on oikeutettu saamaan. (laita eri
fontilla:) Kelan internetsivuihin liittyen minulla on yksi erittäin
huono opintokokemus omalta opiskeluajaltani. Kelan palvelut
sisältäneellä opintojaksolla opettaja avasi tunnilla Kelan
internetsivut screenille ja luki sieltä suoraa meille
palvelukuvauksia ja hakuohjeita. Tämä oli törkeää opiskelijan
alirviointia ja lisäksi äärettömän tylsää! Miten olisin itse
tehnyt? Opiskelijat voisivat lukea itse asiat internetistä ja
opettaja olisi voinut tuoda lisäarvoa kirjoitetun tiedon tueksi.
Asian olisi voinut opettaa mielenkiintoisemmin esimerkiksi antamalla
pienryhmille case-tapauksia, jolle he etsivät Kelan internetsivuilta
tarvittavat palvelut. Näin he oppivat käyttämään sivusta ja
saavat tietoa palveluista. Kun ryhmätyöt käydään yhdessä läpi,
he oppivat myös muiden ryhmien löytämistä palveluista.
Verkko-opetusratkaisut tuovat
joustavuutta myös opettajan ja ryhmän sekä opettajan ja
yksittäisen oppilaan väliseen kommunikaatioon. Opintotuokioita ja
keskusteluja voidaan käydä paikasta riippumatta. Itsekin olen
osallistunut Ape-opinnoissa verkkoneuvotteluun tutor-opettajan kanssa
Hops-asioissa. Kummankaan ei tarvinnut matkustaa sitä varten
mihinkään, vaan minäkin osallistuin keskusteluun rennosti omalla
kotisohvallani ja heti sen päätyttyä olin heti perheeni
käytettävissä. Tällaiset tapaamiset siis säästävät myös
ihmisten aikaa, kun vältytään siirtymiä paikasta toiseen...
Ape-opinnoissa yhteisen opetuksen välillä opiskelijat tapaavat
toisiaan verkkoneuvotteluissa, suunnittelevat ja tekevät
ryhmätehtäviä. Nämä istunnot sovitaan pienryhmän aikataulun
mukaan. Oman ryhmäni jäsenet asuvat aivan eri puolella Suomea,
mutta verkon ansiosta voimme ”tavata” opiskelun merkeissä
vaivattomasti milloin tahansa. Verkkotapaamisissa on aina omat
riskinsä; tietotekniikka ei kuitenkaan aina toimi toivotulla
tavalla. Saattaa olla, että yhteys katkeaa ja joku tippuu linjoilta
taikka ei pääse kirjautumaan lainkaan opintoympäristöön.
Toisaalta samankaltaisia ongelmia voisi tulla myös livetapaamisissa;
joku on myöhässä taikka ei löydä tapaamispaikalle.
Verkkoneuvottelujen toteutumisessa olen oppinut sen, että kannattaa
kirjautua verkkoneuvotteluun jo aiemmin esim 15 minuuttia ennen
tapaamisen alkua. Tällöin ehdon tehdä äänitestit ja mikäli
ongelmia tulee, ehdin vielä tutkia ja korjata niitä. Mikäli
ongelmia on tullut, olemme konnumikoineet niistä muun muassa
whatsupin kautta. Pääasiassa verkkoneuvottelut ovat toimineet
moitteetta.
Verkossa opiskelija voi tuottaa myös
opintotehtävien vastauksensa hieman perinteistä poikkeavalla
tavalla. Jos perinteinen esseen kirjoitus ei ole opiskelijan vahvinta
osaamista, voin opettajana antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa
vastauksensa vaikkapa videona. Tähän tarvitsen itse hieman lisää
koulutusta ja harjoittelua. Videon tekeminen ja sen liittäminen
verkkoon; voisin harjoitella sitä vaikka täällä blogissa! Voin
tehdä videon omalla puhelimellani, ja osaan siirtää sen koneelle,
mutta täytyy kokeilla kuinka se siirretään blogiin linkiksi.
Videon editointiin minulla ei ole vielä työkaluja tai osaamista.
Tässä muutamia esimerkkejä siitä,
miten verkko-opetusratkaisut vaikuttavat opettajaan ja
opiskelijoihin. Yleensäottaen ne siis lisäävät mahdollisuuksia!
Olen erittäin kiitollinen siitä, että opiskelen opettajaksi
nimenomaan verkko-opintoina. Opin uusia asioita joka viikko. Tiedän,
että verkko-opetuksessa voi käyttää esimerkiksi moodlea, optimaa,
Adobe connectia, skypeä, facebookia, lynciä, todaysmeet-sovellusta,
youtubea, instagramia, twitteriä, blogeja, videointia,
verkkotenttejä, whatsuppia, pinterestiä... lista kasvaa kokoajan ja
opiskelen näitä työkaluja opettajaopintojeni edistyessä. Ape
7-teemassa käsittelen sitä, miten erilaiset ryhmätyöratkaisut
toimivat verkko-opetuksessa.
LÄHTEET:
Lehtori Tytti Hyttilä-Huhtan
haastattelu
Tutor -opettajan materiaalit optimassa
Opintotovereiden materiaalit optimassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti